Kuinka päädyin maantietelijästä doulaksi ja synnytysvalmentajaksi? Luna Maman tarina

Oletko säkin ehkä pohtinut urasuuntaasi ollessasi äitiyslomalla? Niin mäkin! 

Mutta ehkä sua jännittää muutoksen tekeminen? Tai et ehkä tiedä, mihin suuntaan lähteä?

Rakastan uratarinoita, joten aloitan Luna Maman blogin tällä henkilökohtaisella tarinallani. Jatkossa jaan sulle täällä tietoa ja työkaluja, jotta sinä voit saada hyvän ja positiivisen synnytyskokemuksen sekä oppia luottamaan kehoosi ja vauvaan. 

Tämän blogin takana olen siis minä, sertifioitu doula Anu Tyvijärvi. Perustin Luna Maman loppuvuodesta 2019. Ajatus Luna Mamasta syntyi jo esikoiseni raskaus- ja synnytysmatkan innostamana. Esikoiseni synnytys lähes 6 vuotta sitten oli upea ja voimaannuttava kokemus. Koin, että haluan auttaa myös muita saamaan hyvän synnytyskokemuksen, koska näin, miten suuri vaikutus positiivisella synnytyskokemuksella on koko vauvavuoteen ja vanhemmuuteen ylipäätänsä.

Matka tähän pisteeseen on kuitenkin sisältänyt monta mutkaa, ja itse rakastan lukea muiden uratarinoita, joiten avaan teille nyt tässä, miten olen päätynyt doulaksi ja synnytysvalmentajaksi.

Maantieteen opinnot ja aika Etelä-Amerikassa

Olen ensimmäseltä koulutukseltani maantieteilijä (filosofian maisteri FM), aloitin opinnot vuonna 2004 Helsingin yliopistossa ja pääaineenani oli kehitysmaantiede. Ehkä mieleesi hiipii kysymys, että miten ihmeessä maantietelijästä tulikin doula ja synnytysvalmentaja. Kelataanpa siis vähän taaksepäin. 

Maantieteen opintojen aikana olin useaan otteeseen ulkomailla. Ensimmäisellä reissulla tein puoli vuotta vapaaehtoistyötä Ecuadorissa opettaen englantia lapsille, kun opintojen alkuvaiheessa tuntui, että haluan hetken miettiä, onko maantiede kuitenkaan se mitä haluan opiskella. Rakastuin Latinalaiseen Amerikkaan – en tosin tuolloin tiennyt, miten se vaikuttaisi elämääni vielä nykypäivänäkin.

Palasin Suomeen, mutta paluushokki on valtava. Kaipuuni Atlantin toiselle puolelle voimistui päivä päivältä. Jatkoin maantieteen opintoja, jotka tuntuivat kiehtoville. Päätin hakea opiskelijavaihtoon Meksikoon, ja sain paikan. Asuin vuoden Mexico Cityssä, jonka sykkeeseen nuorena opiskelijana ihastuin. Palasin Suomeen jälleen reiluksi vuodeksi ja lähdin taas Meksikoon – tällä kertaa työharjoitteluun Suomen suurlähetystöön ja tekemään graduni kenttätöitä (tein graduni katastrofiriskien vähentämisestä osana kehitysyhteistyötä Meksikossa).

Nuo vuodet Latinalaisessa Amerikassa olivat itselle mullistavat. Olin paljon itseni kanssa ja opin tuntemaan itseäni, koska olin yksin hyvin erilaisessa ympäristössä kuin olin tottunut. Tanssin, matkustin, opin espanjan kielen ja sain ihania ystäviä, joihin pidän yhteyttä edelleen.

Valmistumisen jälkeen tie vei Panamaan

Valmistuin maantieteilijäksi vuonna 2011. Työskentelin järjestösektorilla kehitysyhteistyön ja globaalikasvatuksen parissa. Järjestin kansalaisvaikuttajan koulutusta ja koordinoin muun muassa Mahdollisuuksien toreja silloisessa Kepassa (Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry), nykyiseltä nimeltään Fingo. Pääsin oppimaan hurjasti koulutusten suunnittelusta ja vetämisestä, markkinoinnista ja somesta, mitä kaikkea pystyn hyödyntämään nykypäivänä yrittäjänä.

Viimeisimpänä työskentelin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainväliselle liitolle (IFRC) heidän aluetoimistossaan Panamassa, jossa asuin puolitoista vuotta. Tehtävänäni oli kehittää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen nuorisotoimintaa ja tukea kansallisia yhdistyksiä vapaaehtoistoiminnan järjestämisessä. Tykkäsin työstäni tosi paljon, mutta tunsin, että jotain puuttuu –  sellainen suora ihmisten auttaminen, vaikka sitä teinkin välillisesti.

Sitten tuli vuosi 2015, joka muistetaan synkkänä kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Suomen hallitus teki silloin historiallisen suuret leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin, joiden takia myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä leikattiin 43 prosenttia. Tämä tarkoitti, että todelta monelta meni työpaikka – kuten itseltäni.

Työttömästä työnhakijasta terveydenhoitajaksi

Työttömyys oli sysäys pohtimaan, mitä työtä oikeasti haluan tehdä. Millaisessa työssä voisin auttaa ihmisiä? Missä työssä saisin hyödyntää empatiakykyäni ja kuuntelutaitojani entistä enemmän? Äitiys- ja lapsiterveyden edistäminen kiinnosti mua kovasti.

Tämä pohdinta vei minut hakemaan terveydenhoitajaopintoihin. Aloitin opinnot Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja aloin opiskelemaan uutta ammattia. Opintojen aikana pääsin tutustumaan hyvin moneen eri työpaikkaan harjoittelijan ja keikkalaisen roolissa – ja hiljalleen oma suunta alkoi löytyä. Rakastin työskennellä lasten ja odottavien äitien parissa.

Oman synnytyksen myötä doulaopinnot alkoivat hiipiä mieleeni

Tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi kesällä vuonna 2017. Siitä alkoikin suuri matka omaan itseen, mikä on lopulta johdattanut minut doulan ja synnytysvalmentajan polulle. Valmistauduin esikoisen synnytykseen lukemalla kaiken mitä löysin, odotusaikana kävin terveydenhoitajaopintoihin kuuluvan imetysohjaajakoulutuksen ja joogasin. Koin, että tietoa oli tarjolla valtavasti, mutta pohdin usein, miten osaan valita niistä sen olennaisen tiedon.

Esikoiseni synnytys oli todella voimaannuttava kokemus. Sain positiviisen synnytyskokemuksen ja koin, miten keho ja mieli toimivat yhtenä, saumattomana kokonaisuutena. Tämän innoittamana alkoi ajatus doulaksi kouluttautumisesta hiipiä mieleeni. 

Keväällä 2020 osallistuin Doulesin doulakoulutukseen juuri ennen koronaepidemian alkua. Olin intoa täynnä päästä doulaksi, mutta tuolloin otettiin koronan vuoksi tiukat rajoitukset käyttöön synnytyssairaaloissa, ja vain yksi tukihenkilö sallittiin. Doulaaminen siis sai odotella, mutta jatkoin perehtymistä, lukemista ja opiskelua itsenäisesti.

Doulapolun löytyminen

Tein korona-aikana terveydenhoitajan töitä ja kypsyttelin ajatusta doulaamisesta. Halusin oppia lisää, opiskelin synnytyksen fysiologiaa, kivunlievitysmenetelmiä ja markkinointia, kunnes keväällä 2021 päätin ottaa ensimmäisen askeleen ja aloin kertoa julkisesti etsiväni doula-asiakkaita.

Monessa paikassa sanotaan, että oikeat asiakkaat löytävät kyllä luoksesi. En tätä jotenkin uskaltanut uskoa todeksi, kunnes koin sen itse. Ensimmäisen doulavuoden aikana sain toimia doulana kymmenelle perheelle. Olen kiitollinen jokaiselle perheelle, joiden synnytyksessä olen saanut olla läsnä, sillä ne ovat opettaneet minulle tärkeitä taitoja tehden minusta entistä paremman doulan.

Hypnosynnytysvalmentajaksi

Aloin odottaa kuopusta kesällä 2021. Halusin perehtyä synnytykseen vieläkin syvemmin. Toivoin vesisynnytystä ja perehdyin hypnosynnytykseen. Kävin GentleBirth -hypnosynnytysvalmentajakoulutuksen, josta sain paljon eväitä omaan synnytykseen. Harjoittelin säännöllisesti valmennuksen oppeja odotusaikana ja käytin niitä synnytyksen aikana. Rentoutumistekniikat auttoivat minua pysymään rauhallisena ja keskittyneenä, mikä taas helpotti kipua ja edisti synnytyksen etenemistä.

Sain upean, voimannuttavan synnytyskokemuksen sekä toivomani vesisynnytyksen – ja tämä lisäsi entisestään uskoa siihen, että haluan jakaa näitä menetelmiä myös asiakkailleni. Olin äitiyslomalla ja samaan aikaan pohdin, miten voisin kehittää konseptiani ja auttaa perheitä vieläkin enemmän.

Vanhempainvapaalta takaisin doulaamaan

Kuopuksen ollessa 10 kuukauden ikäinen palasin takaisin doulaamaan. Olen tähän mennessä saanut olla jo reilussa 20 synnytyksessä – ja jokainen on opettanut minulle jotain uutta. Lisäksi kehitin synnytysvalmennusta, jotta sen avulla synnyttäjät ja tukihenkilöt saisivat mahdollisimman hyvät käytännön eväät tulevaan synnytykseen. Pääsin yhdistämään aiemman kouluttajakokemukseni ja intohimoni synnytyksiin!

Vielä pieni sananen uramuutoksesta. Mä tiedän, miten uramuutos voi tuntua toooosi pelottavalle. Se on kuin askel tuntemattomaan. Mä oon kohdannut ympärilläni vastustusta ja epäilyä, kannattaako mun nyt lähteä maisterina opiskelemaan aivan uutta alaa. Toisinaan tämä epäilys taas kumpusi sisältäni. Uskon, että myös sä oot voinut tuntea näin.

Jos sä pohdit uramuutosta, tässä mun vinkit sinulle:

• Kartoita asioita, joista tykkäät, josta voisit puhua tuntikausia ja mistä innostut.
• Mitkä on sulle tärkeitä arvoja työssä? Minulle tämä oli työn merkityksellisyys, mielekkyys ja halu auttaa ihmisiä.
• Keskustelut muiden uramuutosten tehneiden kanssa toimivat innostavina esimerkkeinä onnistumisista – myös Sinä voit onnistua!
• Uramuutos on nimensä mukaisesti muutostilanne, ja siihen liittyy usein myös yllättävää kuormitusta. Asiat voivat esimerkiksi edetä paljon nopeammin tai hitaammin kuin suunnittelet. Pyydä apua ja tukea.
• Älä välitä kummastelevista katseista. Näitä tulee aina! Luota.

Luottamusta synnytykseesi ja näyttöön perustuvaa tietoa

Toivon, että blogini kautta saat luottamusta synnytysmatkallesi, uskallat lähteä tutkimaan sisintäsi ja ottamaan jakamistani vinkeistä käyttöön ne, jotka tuntuvat sinulle hyviltä. Synnyttämiseen ole ”one size fits all” -ratkaisuja, vaan jokaiselle synnyttäjälle ja perheelle löytyy omat, parhaat tavat toimia – voin kulkea siinä rinnalla ja auttaa sinua löytämään voimavarat sisältäsi.

Täällä saat tietoa ja inspiraatiota synnytykseen valmistautumiseen. Mielestäni jokainen synnytystapa on arvokas, eikä niitä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Olen siis tukenasi ottipa synnytyksesi minkälaisen suunnan tahansa. Olen täällä sinua varten ❤️⁠

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Luna Maman blogia.